Kaikki kirjoittajan Tommi artikkelit

3D-tulostaminen opetussuunnitelman mukaisena toimintana

Tällä hetkellä elää jossain määrin käsitys, että 3D-tulostaminen on ”vain napin painallusta”. Tämän käsityksen mukaan siihen ei siis nähdä sisältyvän kovinkaan paljon mitään pedagogisesti merkittävää. Käsityksen omaavat henkilöt harvoin ovat kuitenkaan varsinaisesti kokeilleet 3D-tulostamista oppilaiden kanssa.

3D-tulostamisen kokonaisprosessi muodostuu mallintamisesta ja tulostamisesta. Lyhyesti kuvattuna prosessi on peruskoulussa tyypillisesti seuraava. Mallintamien alkaa siitä, että oppilas kirjautuu internetissä olevaan mallinnusohjelmaan. Tämän jälkeen hän opettelee mallinnusta ja alkaa mallintaa omaa työtään. Kun muistetaan että kyseessä 3D-suunnittelu, niin omaa työtä voi ja pitääkin tarkastella erilaisista avaruudellisista kulmista. Tämä eittämättä on yhteneväistä erilaisten teollisuudessakin käytössä olevien suunnitteluohjelmien kanssa. Kun työ on valmis, pitää se nimetä ja tallentaa oikeassa tiedostomuodossa haluttuun paikkaa. Tämän jälkeen tiedosto pitää vielä siirtää erilliselle koneelle, jossa tulostinta ohjaava ohjelma on. Huomion arvoista on myös se, että mallintaminen tapahtuu pöytäkoneella. Tablettien ja puhelimien valtakaudella ei ole itsestäänselvyys, että oppilas hallitsee pöytäkoneen käytön. Esimerkkinä voidaan mainita, että joskus yläkoulussakin törmätään tilanteeseen, ettei oppilas osaa siirtää pöytäkoneelta tiedostoa sähköpostilla paikasta A paikaan B, koska hän ei tiedä mistä @-merkki löytyy.

Kun pohditaan tätä 3D-tulostamisen kokonaisprosessia ja otetaan huomioon toimintaan väkisinkin liittyvä kestävän kehityksen näkökulma, havaitaan että kaikki opetussuunnitelman laaja-alaiset osaamiskokonaisuudet lukeutuvat siihen. Voidaankin hyvin perustellusti sanoa, että 3D-tulostaminen ei suinkaan ole ”vain napin painamista”. Sen sijaan se on niin ala- kuin yläkouluun aidosti sopivaa ja opetussuunnitelman mukaista toimintaa. Jo pelkkä esineen suunnitteluprosessi on oppilaan oppimisen kannalta hedelmällistä, vaikka kyseistä esinettä ei lopulta tulostettaisikaan. Itse asiassa aina olisikin oppilaiden kanssa syytä pohtia, onko jokaisen työn tulostaminen edes välttämätöntä?

Laaja-alaisten osaamiskokonaisuusien lisäksi 3D-tulostamisella voidaan vahvistaa opetussuunnitelman mukaista yhtenäisen perusopetuksen toimintakulttuuria. Tämä voi tapahtua esimerkiksi oppilasagenttitoiminnan muodossa. Ylempien luokkien oppilaat voivat opastaa alempien luokkien oppilaita mallintamisessa. Parhaimmillaan tulostin siis tarjoaa vuorovaikutuskanavan vaikkapa yhtenäiskoulun ala- ja yläkoulun oppilaiden välille. Mainitaan vielä lopuksi kodin ja koulun yhteistyö, sillä tapauskotaisesti 3D-tulostin tukee myös tätä opetussuunnitelmassa mainittavaa toimintaa. Koska mallintaminen tapahtuu internetselaimessa ilmaiseksi toimivalla ohjelmalla, on sitä mahdollista tehdä kotona ja näin jotkut lapset tekevätkin. Joskus näissä tapauksissa innostus mallinnusta kohtaan voi tarttua myös johonkin muuhun perheenjäseneen.

Summa summarum – 3D tulostaminen on aidosti opetussuunnitelman mukaista toimintaa.

Matemaattisten aineiden opettaja Tommi Savikko, Wivi Lönnin koulu, Tampere

Tampere tutuksi Thinglinkiä ja 360 asteen kameran hyödyntäen

Tampereen Wivi Lönnin yläkoulussa opiskeltiin opetussuunnitelman mukaisia monialaisia oppimiskokonaisuuksia marras-joulukuun 2017 vaihteessa. Monialaiset kestivät yhden viikon ja ne rakentuivat erilaista pajoista, joita oppilaat valitsivat oman mielenkiintonsa mukaan. Tässä blogitekstissä esitellään yksi tuotos pajasta ”Tampere Top 10”. Tässä pajassa oppilaiden tehtävänä oli valita omasta mielestään keskeisimpiä Tampereen nähtävyyksiä ja dokumentoida ne esitettävään muotoon valitsemallaan tavalla. Dokumentointiin oppilaat käyttivät niin video- kuin valokuvakameraa. Valokuvia ottaneet ryhmät ohjattiin tutustumaan ja käyttämään Thinglink-nimistä sivustoa.

Tässä blogitekstissä esiteltävän tuotoksen teki kahdeksan kahdeksasluokkalaista poikaa. He kuvasivat Tampereen nähtävyyksistä 360° kameralla. Esittämistä ja tarkastelua varten nämä kuvat ladattiin Thinglinkiin. Tässä on tuotoksen Google My Maps -sivu, jonka oppilaat valitsivat toimimaan työnsä alkusivuna. Tähän Googlen palveluun käyttäjä voi itse kartan tai satelliittikuvan päälle tägätä valitsemiaan kohteita. Kun klikkaat valitsemaasi kohdetta, aukeaa sivun oikeaan laitaan linkki, josta edelleen klikkaamalla aukeaa kyseisestä paikasta otettu, Thinglinkin kautta jaettu 360° kuva.

Tässä esimerkiksi 360° kuva, josta pääset ihastelemaan näkymiä Tampereen korkeimmasta hotellista.

https://www.thinglink.com/mediacard/992842265376325634?autoplay=1

Tämän kuvan avulla pääset tarkastelemaan höyrylaiva Kurun haaksirikon muistomerkkiä. Muistomerkin takana vilahtaa Näsinlinna.

https://www.thinglink.com/mediacard/992750920976564227?autoplay=1

Tässä näkymä piakkoin remonttiin menevältä Hämeensillalta.

https://www.thinglink.com/mediacard/992749667953410051?autoplay=1

 

Thinlink on siis palvelu, johon voi kätevästi ladata 360 asteen kuvia (toki tavallisiakin valokuvia voi käyttää).  Thinglinkiin ladattuja kuvia on helppo jakaa eteenpäin ja niiden tarkastelu on kätevää niin tietokoneen kuin tabletin tai puhelimen avulla. Kuviin on myös mahdollista tägätä erilaisia linkkejä. Edellä esitellyissä 360° kuvissa näkyykin erilaisia tägejä, jotka sisältävät tietoa kuvasta. Nämä linkit voivat esimerkiksi ”johtaa” uusiin kuviin tai sitten niiden kautta voidaan avata esimerkiksi PowerPoint-esitelmä. Esitelmiä Thinglinkiin siirrettäessä pitää varmistaa että kaikilla käyttäjillä on niihin lukuoikeus. Jotkin kuvien tägit eivät aukeakaan halutulla tavalla, koska esitelmän tekijä ei ole näitä oikeuksia työlleen määritellyt.

Oppilaat omaksuivat Thinglinkin käytön nopeasti sekä pystyivät käyttämään ja työskentelemään sen avulla varsin omatoimisesti. Voidaankin todeta, että Thinglink sopii hyvin yläkoululaisille sen helppokäyttöisyyden ansioista. Mitään varsinaisia ongelmia sen käytössä ei havaittu. Tässä Thinglinkin sivut.

Tommi Savikko, yläkoulun matemaattisten aineiden opettaja, Wivi Lönnin koulu, Tampere

Quiver – lisättyä todellisuutta varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen

Tämä blogiteksti on kirjoitettu Quiver-sovelluksen käytöstä saatujen havaintojen perusteella, kun sitä kokeiltiin Tampereen Mäntykadun päiväkodissa ja Lentäväniemen esikoulussa. Kokeilu on osa Innokas-verkoston VISIOT-hanketta. Quiver on lisättyä todellisuutta (AR) hyödyntävä sovellus, joka sopii erityisen hyvin varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen, mutta miksei myös peruskouluun (tästä lyhyesti lisää tekstin lopussa). Ideana on värittää värikuvia jotka ”alkavat elää”, kun niitä katostaan tabletin näytön läpi. Osa kuvista on luonteeltaan pedagogisia (esimerkiksi tulivuoren purkautuessa sen sisällä liikkuvan aineen kulkua havainnollistavia). Jotkut kuvista taas sisältävät yksinkertaisia pelejä (esimerkiksi paloautolla leikkimistä tai lumihiutaleiden keräämistä pingviinin avulla).

Aloitetaan sovelluksen käyttämisestä. Quiver-sovellusta käyttö vaatii, että sovellus asennetaan tabletille. Sovellus on saatavilla Play-kaupasta (Android) ja Apple Storesta. Seuraava askel on ladata Quiverin nettisivuilta (http://www.quivervision.com/coloring-packs/) värityskuvia ja tulostaa ne. Jotta sovellus tunnistaa värityskuvan, pitää se ladata laitteelle. Tämä tapahtuu automaattisesti, kun sovelluksen avaa ja katsoo kyseistä tulostettua kuvaa sen läpi – tässä vaiheessa kuvan ei tarvitse olla väritetty. Quiverin nettisivuilta värityskuvat ladataan paketteina (Coloring Packs). Jokainen paketti pitää erikseen ladata tabletille. Lataus on hyvä tehdä ennen kuin lapsien kanssa alkaa sovellusta käyttämää. Tämä vaihe edellyttää luonnollisesti, että tabletti on yhdistetty nettiin. Kun kuva on ladattu laitteeseen, ei nettiä enää tarvita. Sovellusta voi siis käyttää, vaikka nettiyhteyttä ei olisi saatavilla (kunhan lataus on tehty etukäteen!). Sovellusta käytettäessä on havaittu, että se ei välttämättä tunnista kaikkia kuvia. Valtaosa kuvista kuitenkin toimii kuten pitää. Etukäteen kannattaa siis varmistaa, että sovellus tunnistaa kaikki kuvat, joita halutaan käyttää.

Kun edellä mainitut valmistelut on tehty, voidaan Quiveria alkaa käyttää lasten kanssa. Aluksi lapsi värittää jonkun tulostetun kuvan. Kokeilun perusteella niin värikynät kuin tussivärit sopivat kuvien värittämiseen. Kun väritys on tehty, ottaa lapsi tabletin ja katsoo kuvaa tabletin näytön läpi. Tässä vaiheessa lasta kannattaa hieman ohjata. Kun kuvaa ei katsota oikealla tavalla näytön läpi, näkyy se näytössä punaisena. Kun kuva saadaan sopivasti näyttöön, muuttuu se hetkeksi siniseksi, jonka jälkeen homma alkaa toimia ja kuva ”alkaa elää”! Mikä maagisinta, kuva näkyy näytössä väreillä, jolla lapsi on sen värittänyt. Tablettiin kannattaa laittaa äänet päälle, sillä kuvat sisältävät musiikkia ja erilasia ääniefektejä. Tässäpä muutama kuva ja video kokeilusta.

 

Päiväkodin lapset aloittavat värittämällä tulosteita

 

Välillä tarvitaan aikuisen ohjausta

 

Värityksen ei ole pakko tapahtua pöydän ääressä kuten esikoululaiset näyttävät

 

Kuva on kätevä asettaa lattialle tarkasteltavaksi

 

Ihmettelyn iloa päiväkodissa:

Mitä sitten havaittiin ja mitä ajatuksia syntyi?

– Suuri osa lapsista innostui värittämisestä. Aikuiset kertoivat, että lapsetkin, joita värittäminen ei tyypillisesti kiehdo, tekivät sitä mielellään.

– Nykyaikana tvt-taidot ovat isossa roolissa elämässämme. On tärkeää, että lapsi oppii jo pienestä pitäen käsittelemään tekniikkaa. Läppärin käyttö on pienille lapsille haastavaa, ehkäpä jopa turhan vaikeaa. Tabletin ja Quiverin käyttö sen sijaan sujuu lapsilta varsin hyvin ja samalla opitaan tabletin peruskäyttötaitoja – eteenkin kun Quiver on hyvin helppokäyttöinen sovellus.

– Lapsi oppii kädenkäyttötaitoja. Quiveria käytettäessä joutuu yhdellä kädellä pitämään tablettia ja toisella kädellä käsittelemään sen näyttöä. Tämä ei ole mikään helppo asia pienelle lapselle. Kuten kuvista havaitaan, niin päiväkoti-ikäiset tarvitsevat joissain kohdissa aikuisen tukea sovelluksen käytössä.

– Lapsi oppii kehonhallintaa. Aluksi lapset tuijottivat kuvia suoraan tabletin näytön läpi. Kun heitä ohjasi liikkumaan, huomasivat he, että kolmiulotteisia kuvia voi tarkastella joka puolelta. Voidakseen tarkastella kuvaa eri kulmista, pitää lapsen osata liikkua varsin sujuvasti. Tämä ei suinkaan ole niin helppoa kuin voisi luulla, sillä tabletin näytön pitää osoittaa koko ajan värityspaperiin.

– Esikoulun opettajat keksivät ottaa Quiverin osaksi vanhempainiltaa, joka toteutettiin erilaisten pisteisen avulla. Yhdellä näistä pisteitä lapsi huoltajansa kanssa väritti Quiver-kuvan ja tarkasteli sitä tabletin läpi.

Lopuksi voidaan todeta että merkittäviä eroja esimerkiksi innokkuudessa ei päivähoitoikäisten tai eskareiden välillä ollut. Molemmat ryhmät osasivat käyttää sovellusta. Esikoululaiset luonnollisesti käyttivät sitä sujuvammin ja moniulotteisemmin. Ensimmäiselle kokeilukerralle kannattaa varata aikaa 1 – 2 tuntia.

Entä tekstin alussa mainittu peruskoulu? Ennen kuin sovellusta lähdettiin kokeilemaan päiväkotiin ja esikouluun, varmistettiin sovelluksen toimivuus erään 7. luokan kanssa. Tarkoitus oli varmistaa, että kaikki värityskuvat oli ladattu jokaiselle tabletille ja että homma muutenkin toimii. Tapahtui kuitenkin seuraavaa. Yllätykseksi oppilaat alkoivat innoissaan värittää kuvia! He aidosti pitivät värittämisestä. Koko tunti sujuikin rauhallisesti oppilaiden väritellessä kuvia ja tutkiessa niitä näytön läpi. Tämä sai edelleen pohtimaan, että Quiver voisi olla yksi keino rauhoittaa opetusryhmää tarpeen tullen. Onhan aikuisillekin värityskuvia, jotka ”mindfulness-efektin” vaikutuksesta auttavat heitä esimerkiksi rentoutumaan. Eli peruskoulun opettaja; eipä muuta kuin kokeilepa Quiveria luokassasi, saatat yllättyä positiivisesti!

Kiitokset tämän blogitekstin sisällön tuottamisesta Tampereen Mäntykadun päiväkodille ja Lentäväniemen esikoululle!

Tommi Savikko, yläkoulun matemaattisten aineiden opettaja, Wivi Lönnin koulu, Tampere