Aihearkisto: Yleinen

Quiver – lisättyä todellisuutta varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen

Tämä blogiteksti on kirjoitettu Quiver-sovelluksen käytöstä saatujen havaintojen perusteella, kun sitä kokeiltiin Tampereen Mäntykadun päiväkodissa ja Lentäväniemen esikoulussa. Kokeilu on osa Innokas-verkoston VISIOT-hanketta. Quiver on lisättyä todellisuutta (AR) hyödyntävä sovellus, joka sopii erityisen hyvin varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen, mutta miksei myös peruskouluun (tästä lyhyesti lisää tekstin lopussa). Ideana on värittää värikuvia jotka ”alkavat elää”, kun niitä katostaan tabletin näytön läpi. Osa kuvista on luonteeltaan pedagogisia (esimerkiksi tulivuoren purkautuessa sen sisällä liikkuvan aineen kulkua havainnollistavia). Jotkut kuvista taas sisältävät yksinkertaisia pelejä (esimerkiksi paloautolla leikkimistä tai lumihiutaleiden keräämistä pingviinin avulla).

Aloitetaan sovelluksen käyttämisestä. Quiver-sovellusta käyttö vaatii, että sovellus asennetaan tabletille. Sovellus on saatavilla Play-kaupasta (Android) ja Apple Storesta. Seuraava askel on ladata Quiverin nettisivuilta (http://www.quivervision.com/coloring-packs/) värityskuvia ja tulostaa ne. Jotta sovellus tunnistaa värityskuvan, pitää se ladata laitteelle. Tämä tapahtuu automaattisesti, kun sovelluksen avaa ja katsoo kyseistä tulostettua kuvaa sen läpi – tässä vaiheessa kuvan ei tarvitse olla väritetty. Quiverin nettisivuilta värityskuvat ladataan paketteina (Coloring Packs). Jokainen paketti pitää erikseen ladata tabletille. Lataus on hyvä tehdä ennen kuin lapsien kanssa alkaa sovellusta käyttämää. Tämä vaihe edellyttää luonnollisesti, että tabletti on yhdistetty nettiin. Kun kuva on ladattu laitteeseen, ei nettiä enää tarvita. Sovellusta voi siis käyttää, vaikka nettiyhteyttä ei olisi saatavilla (kunhan lataus on tehty etukäteen!). Sovellusta käytettäessä on havaittu, että se ei välttämättä tunnista kaikkia kuvia. Valtaosa kuvista kuitenkin toimii kuten pitää. Etukäteen kannattaa siis varmistaa, että sovellus tunnistaa kaikki kuvat, joita halutaan käyttää.

Kun edellä mainitut valmistelut on tehty, voidaan Quiveria alkaa käyttää lasten kanssa. Aluksi lapsi värittää jonkun tulostetun kuvan. Kokeilun perusteella niin värikynät kuin tussivärit sopivat kuvien värittämiseen. Kun väritys on tehty, ottaa lapsi tabletin ja katsoo kuvaa tabletin näytön läpi. Tässä vaiheessa lasta kannattaa hieman ohjata. Kun kuvaa ei katsota oikealla tavalla näytön läpi, näkyy se näytössä punaisena. Kun kuva saadaan sopivasti näyttöön, muuttuu se hetkeksi siniseksi, jonka jälkeen homma alkaa toimia ja kuva ”alkaa elää”! Mikä maagisinta, kuva näkyy näytössä väreillä, jolla lapsi on sen värittänyt. Tablettiin kannattaa laittaa äänet päälle, sillä kuvat sisältävät musiikkia ja erilasia ääniefektejä. Tässäpä muutama kuva ja video kokeilusta.

 

Päiväkodin lapset aloittavat värittämällä tulosteita

 

Välillä tarvitaan aikuisen ohjausta

 

Värityksen ei ole pakko tapahtua pöydän ääressä kuten esikoululaiset näyttävät

 

Kuva on kätevä asettaa lattialle tarkasteltavaksi

 

Ihmettelyn iloa päiväkodissa:

Mitä sitten havaittiin ja mitä ajatuksia syntyi?

– Suuri osa lapsista innostui värittämisestä. Aikuiset kertoivat, että lapsetkin, joita värittäminen ei tyypillisesti kiehdo, tekivät sitä mielellään.

– Nykyaikana tvt-taidot ovat isossa roolissa elämässämme. On tärkeää, että lapsi oppii jo pienestä pitäen käsittelemään tekniikkaa. Läppärin käyttö on pienille lapsille haastavaa, ehkäpä jopa turhan vaikeaa. Tabletin ja Quiverin käyttö sen sijaan sujuu lapsilta varsin hyvin ja samalla opitaan tabletin peruskäyttötaitoja – eteenkin kun Quiver on hyvin helppokäyttöinen sovellus.

– Lapsi oppii kädenkäyttötaitoja. Quiveria käytettäessä joutuu yhdellä kädellä pitämään tablettia ja toisella kädellä käsittelemään sen näyttöä. Tämä ei ole mikään helppo asia pienelle lapselle. Kuten kuvista havaitaan, niin päiväkoti-ikäiset tarvitsevat joissain kohdissa aikuisen tukea sovelluksen käytössä.

– Lapsi oppii kehonhallintaa. Aluksi lapset tuijottivat kuvia suoraan tabletin näytön läpi. Kun heitä ohjasi liikkumaan, huomasivat he, että kolmiulotteisia kuvia voi tarkastella joka puolelta. Voidakseen tarkastella kuvaa eri kulmista, pitää lapsen osata liikkua varsin sujuvasti. Tämä ei suinkaan ole niin helppoa kuin voisi luulla, sillä tabletin näytön pitää osoittaa koko ajan värityspaperiin.

– Esikoulun opettajat keksivät ottaa Quiverin osaksi vanhempainiltaa, joka toteutettiin erilaisten pisteisen avulla. Yhdellä näistä pisteitä lapsi huoltajansa kanssa väritti Quiver-kuvan ja tarkasteli sitä tabletin läpi.

Lopuksi voidaan todeta että merkittäviä eroja esimerkiksi innokkuudessa ei päivähoitoikäisten tai eskareiden välillä ollut. Molemmat ryhmät osasivat käyttää sovellusta. Esikoululaiset luonnollisesti käyttivät sitä sujuvammin ja moniulotteisemmin. Ensimmäiselle kokeilukerralle kannattaa varata aikaa 1 – 2 tuntia.

Entä tekstin alussa mainittu peruskoulu? Ennen kuin sovellusta lähdettiin kokeilemaan päiväkotiin ja esikouluun, varmistettiin sovelluksen toimivuus erään 7. luokan kanssa. Tarkoitus oli varmistaa, että kaikki värityskuvat oli ladattu jokaiselle tabletille ja että homma muutenkin toimii. Tapahtui kuitenkin seuraavaa. Yllätykseksi oppilaat alkoivat innoissaan värittää kuvia! He aidosti pitivät värittämisestä. Koko tunti sujuikin rauhallisesti oppilaiden väritellessä kuvia ja tutkiessa niitä näytön läpi. Tämä sai edelleen pohtimaan, että Quiver voisi olla yksi keino rauhoittaa opetusryhmää tarpeen tullen. Onhan aikuisillekin värityskuvia, jotka ”mindfulness-efektin” vaikutuksesta auttavat heitä esimerkiksi rentoutumaan. Eli peruskoulun opettaja; eipä muuta kuin kokeilepa Quiveria luokassasi, saatat yllättyä positiivisesti!

Kiitokset tämän blogitekstin sisällön tuottamisesta Tampereen Mäntykadun päiväkodille ja Lentäväniemen esikoululle!

Tommi Savikko, yläkoulun matemaattisten aineiden opettaja, Wivi Lönnin koulu, Tampere

Kutsu OPS-agentti pitämään TVT-koulutusta koulullesi

OPS-agenttien kalentereissa on vielä hyvin tilaa. Kerätkää porukka kasaan ja ottakaa rohkeasti yhteyttä oman koulunne OPS-agenttiin niin tulemme pitämään 1-2h TVT-koulutuksen koulullenne.

Tässä vihjeitä aihepiireistä, joissa TVT-agentit pystyvät tukemaan opettajia

1. Ohjelmoinnin alkeet
– Koodaustunti.fi (code.org)
– Scratch-ohjelmointia (läppärillä)
– ScratchJr-ohjelmointi (iPad)
– Kodable (1.-2.luokat).
Kesto 1-2h
2. Robotiikka
– EV3 – lego-robotti-ohjelmointi (3. luokasta ylöspäin)
– WeDo – lego-robotti-ohjelmointi (1. -2. luokat)
– BeeBot-robottiohjelmointi (1.-2.luokat)
HUOM!EV3-robotteja lainattavissa koululle 2 viikoksi
Kesto 2h
3. Ohjelmointi
– Racket-ohjelmointi yläkoulun matematiikassa
– Arduino-ohjelmointi
Kesto 2h
4. Office365 (O365)
– OneNote
– ClassNotebook (luokan muistikirja)
– OneDrive (pilvipalvelun tallennustila)
– PowerPoint, Word, Sway (esitykset, tekstinkäsittely)
– Forms, Excel (lomakkeet ja taulukkolaskenta)
HUOM! O365-koulutukset hoitaa Sanna-Kaisa Salonniemi, ota yhteyttää suoraan Sanna-Kaisaan.
Kesto 1-2h
5. Median tuottaminen
– Elokuvien kuvaaminen ja editointi (esim. iMovie, Elokuvatyökalu)
– Kamerakynä – pedagogiikka (mobiililaitteiden hyödyntäminen tuntityöskentelyn osana)
– iPadin mediaohjelmistot:
o Animaatiot (iMotion, PuppetPals)
o Sarjakuvat (ComicsHead, StripDesign)
o Kirjan tekeminen (BookCreator)
o Trikkikuvat (GreenScreen)
o Median siirtäminen iPadilta talteen
Kesto 1-2h/osio
6. Kysely-, aktivointi- ja arviointityökalut
– Kahoot, Quizlet, Quizizz, Socrative, Forms
– ActionTrack – mobiilisuunnistus
– QR-koodit ja lisätty todellisuus (Aurasma,Quiver)
Kesto 1-2h
7. Sosiaalisen median käyttö oppimisessa
– Blogit, Youtube, Twitter, Instagram, Edmodo, Facebook, WhatsApp
Kesto 1-2h
8. Sähköinen tiedonkulku työyhteisössä
– Koulun oma työtila tiedostojen jakamiseen (SharePoint)
Kesto 1-2h
9. 3D-tulostus
– Tutustuminen mallinnukseen ja yksinkertaisten kappaleiden tulostukseen
– SketchUp
– Tinkercad
HUOM! 3D-tulostin lainattavissa koululle 3 viikoksi
Kesto 2h

 

Tsemppiä syksyyn!

Yksilöllinen koejakso kielissä

Liian usein koetunnille valuu lapsia tai nuoria, jotka eivät ole valmistautuneet kokeeseen mitenkään. He tulevat vain toteamaan kokeeseen sen, minkä he jo itse sekä opettaja tietävät: ”Ei ole omaksuttu sitä eikä tätä, ei osata tätä eikä tuota – no niin, jatketaanpas tästä sitten kohti uusia pettymyksiä”. Tähän ärsyttävään tilanteeseen minä halusin puuttua tänä lukuvuonna yhden jakson lopuksi: Järjestin kuudesluokkalaisille yksilöllisen koejakson englannissa.

Jaksolle oli varattu aikaa kolme viikkoa. Osa ei tarvinnut kuin viikon tämän jakson suorittamiseen, jonka jälkeen he saivat tehdä vapaampia projektihommia. Heikoimmat taas tarvitsivat kaikki kolme viikkoa tai lähes koko ajan suorittaakseen kokeen tällä systeemillä, ja minulla oli opettajana erityisen hyvä mahdollisuus tukea heitä koejakson suorittamisessa.

Näin järjestin yksilöllisen koejakson:

Kirjan jakso oli kolme kappaletta, aiheena ja kielioppiasiana mm. matkailu ja imperfekti. Yksilölliseen tahtiin suoritettava koe oli jaettu kolmeen osa-alueeseen: Kielioppi, sanasto ja tuottaminen. Oppilailla oli yksilöllisen koejakson suorituslomake/oppimispäiväkirja, jossa oli tarkistuslista asioista, joita heidän pitäisi osata eri osa-alueilta. Lomakkeessa oli myös vinkkejä, mistä voisi mitäkin asiaa harjoitella: tietyt kirjan sivut, SanomaPro, Perunakellari, … Sanaston opiskelua varten oppilailla oli ohjeena, että tekstikirjan kappaleet piti suomentaa huolella parin kanssa, ja varmistaa, ymmärtävätkö he, mistä kappaleissa puhutaan. Tuottamistehtävää varten tuli opiskella matkustamiseen liittyviä sanoja ja sanontoja.

Kieliopin taidoista oppilas sai suorittaa harjoitustestin niin usein, kuin koki tarvitsevansa harjoittelua Quizizz-testillä, jonka laukaisin aina, kun vähintään kaksi oppilasta halusi kilvoitella tiedoillaan. Kun oppilas koki osaavansa kielioppia riittävästi, hän teki (opettajan valvoessa) Socrativessä varsinaisen kielioppiosuuden kokeesta.

Sanastokoe tehtiin Google Formsilla (myöskin opettajan valvomana). Siinä oli lauseita suoraan tekstikirjasta, ja lauseet piti suomentaa.

Tuottamistehtävässä kirjoitettiin paperille vähintään 10 lausetta, jossa kerrottiin oikeasta tai kuvitellusta matkasta jonnekin (ohjeistuksessa oli kaikenlaisia vinkkejä, mitä asioita voisi kertoa).

Jokainen kokeen osa-alue arvosteltiin erikseen. Lisäksi oppimisprosessiin liittyvä itsearviointi oli suuressa osassa. Kirjasin arvosanat oppilaiden oppimispäiväkirjoihin, ja lisäksi arvioin sanallisesti oppilaiden työskentelytaitoja ja taitojen sekä vastuunoton kehitystä prosessin aikana.

Sain palautteen 45 oppilaalta yksilöllisestä koejaksosta: 33 oli sitä mieltä, että yksilöllinen koejakso oli ”vähintään ihan ok” / ”oikein hyvä”, 7 ei tykännyt ja 5 ei osannut sanoa. 14 oppilasta arvioi oppineensa yksilöllisen koejakson ansiosta paremmin kuin normaalisti, 2 arvioi oppimisensa ”ehkä huonommaksi”.

Kokemukseni opettajana oli, että pystyin ihan eri tavalla tukemaan ja kannustamaan eri vaiheissa olevia oppilaita. Erityisesti heikoimmat ja keskitason oppilaat tuntuivat hyötyvän tästä järjestelystä: he oppivat ottamaan paremmin vastuuta oppimisestaan (hyvät kun usein tuppaavat pärjäämään opetustyylistä huolimatta). Monella tuntui lamppu syttyvän, kun he huomasivat yhteyden harjoittelun ja tulosten välillä. Oppilaat myös oppivat paremmin arvioimaan ja erittelemään taitojaan ja tarpeitaan harjoitella eri osa-alueita.

Näiden kolmen viikon aikana minulla oli oppilaiden kanssa luontevia arviointikeskusteluja siinä tekemisen tuoksinassa, ja toiminnan keskiössä olivat oppimaan oppimisen taidot. Opettajana tosiaankin sain uuden OPS:in hengessä toimia oppilaiden rinnalla valmentajana, ja oppilaat tuntuivat arvostavan kokemusta siitä, että opettaja osallistuu niin huolellisesti heidän oppimisprosessiinsa.

Todellakin tämä koejakso teki sen, mihin tarpeeseen sen kehitin: Oppilaat valmistautuivat kokeeseen, ja kokeeseen valmistautumisesta tuli ajattelua ja itsearviointia vahvistavaa toimintaa.

Kokonaisvaltainen yhteisopettajuus – esimerkkinä Karosen koulutalon montessorit

montessoriympäristö

Annalan koulun Karosen koulutalon montessorisolussa meitä huseeraa sekä kolme luokanopettajaa, yksi erityisluokanopettaja, yksi eskariopettaja, pari koulunkäynninohjaajaa että lastenhoitaja kiinteässä yhteistyössä ideoiden, suunnitellen, toteuttaen ja arvioiden opetusta ja oppimista vajaan sadan 0-6-luokkalaisen ryhmässä. Tämä meidän malli on saanut alkunsa Joustavan hankkeen alkumetreiltä lähes kymmenen vuotta sitten, mutta juuret sillä on vieläkin kauempana historiassa. Oppimisympäristömme pohjautuu Maria Montessorin (1870-1952)  kehittämään pedagogiikkaan, sen arvopohjaan ja näkemykseen lapsen oppimisesta ja kasvusta – auta minua ajattelemaan itse. Keskeistä on eri-ikäisten lasten välinen vuorovaikutus, opettajien ohjaus ja montessorivälineistä muodostuvat toimintakokonaisuudet.

Mikäli haluat lukea lisää, klikkaa tätä linkkiä.

 

Ohjeita legorobottien ohjelmointiin

Legorobottisalkku kiertää tämän kevään aikana kuudella koululla (Liisanpuisto, Annala-Karonen, Messukylä, Lamminpää, Rahola, Koivikkopuisto).

Lisäksi OPS-agentit ovat opastaneet robottiohjelmointia myös niillä kouluilla, joilla on jo ennestään omia robotteja mm. Kaukajärvi, Lielahti, Pyynikki, Sampo ja Tammela. Näissä tilaisuuksissa on toivottu tarkempia ohjelmointiohjeita ja nyt ensimmäinen versio opettajan ohjeista on julkaistu. Löydät ne täältä:

http://ilmiomainentampere.blogit.tampere.fi/tieto-ja-viestintatekniikka/legorobotit-ja-ohjelmointi/

Hyvä hetkiä robottiohjelmoinnin parissa!

20170201_114316