1. Luukku

Siili hieroi silmiään hämärässä. Sen pieni musta kuono nuuhki ilmaa. Pimeässä kolossa vallitsi pehmeä ja tunkkainen tuoksu; sekoitus multaa, juuria ja viimesyksyn lehtiä, jotka kahisivat Siilin ponnistaessa istumaan kellastuneella vaahteranlehti vuoteellaan. Se oikoi jalkojaan ensin istuen ja nousi sitten suuren haukotuksen säestämänä lopulta seisomaan.

Kuukausien talvihorros oli jättänyt sen tassut kankeiksi ja piikit pörrölleen. Siili oikoi itseään ja venytteli sitten makeasti. Ensin se puski tassunsa sivuilleen, vei ne sitten päänsä viereen ja nousi lopulta varpailleen kurottaen ylös niin että sen sormenpäät miltei hipoivat katosta roikkuvia juuria.

Ylös kurottaessaan siili huomasi, että kotikolon pehmeään pimeyteen oli sekoittunut myös uusi tuoksu. Raikkaan kostea tuulahdus kutitteli sen kuonoa ja sen viikset kääntyivät vaistomaisesti kohti lyhyen tunnelin päässä pilkottavaa pesäkolon suuaukkoa. Tunnelin pohjalle syksyllä levitetyt sammalmatot pehmensivät askelta ja talven kankeus hellitti hiljalleen Siilin jäsenistä sen lähestyessä ulko-oven eteen padottua lehtiröykkiötä.

Lehtien läpi kajastava valo valaisi suuaukon viereen seinille ripustettuja Siilimuorin ja -vaarin muotokuvia, joiden karmeihin oli talven horroksen aika kertynyt samea kerros pölyä. Siili sipaisi ohimennen karmia tassullaan: ”Huh, taitaa olla siivouksen paikka…”.

Suuaukon saavuttaessaan Siili pörhisti piikkejään ja painoi leuan rintaansa. Oksat kahisivat voimakkaasti sen puskiessa tuhisten padon läpi. Kirkkaus levisi Siilin ympärille nopeasti sen puhistessa tiensä pois pesäkolostaan ja ulos raittiseen kevätsäähän.

Horrokseen vaipuessaan ulkona oli ollut pimeää ja maan oli peittänyt paksu kerros ruskan kirjavia lehtiä, mutta nyt Siiliä tervehti aamuauringossa kylpevä keväinen metsä. Hämärä pesäkolo vaikutti entistäkin tunkkaisemmalta hiirenkorvia puskevien koivunoksien kurottuessa suuaukon yli Siiliä kurkkien. Viimeiset lumipenkat valuivat sulavesinoroina alas rinnettä ja muuttolinnut liversivät kotiinpaluustaan toisilleen.

Siili hieroi hämmästyneenä silmiään vielä kerran. ”Mitähän kaikkea kevät oikein pitää sisällään?”, se pohti uutta ympäristöään ihastellen.

Tehtäviä

Saavutettavuusseloste