Heikki Hämähäkki tutkii ympäristöä ulkona

HEIKKI HÄMÄHÄKKI – TUTKII YMPÄRISTÖÄ JA ETSII OMAA KOTIAAN  Heikki Hämähäkki on repun taskussa. Sen jalat ovat kietoutuneet sikin sokin sen ympärille. Repun taskussa oleminen tuntuu turvalliselta, koska siellä on sille hyvin tilaa ja taskun reunat tuntuvat pehmeiltä ja joustavilta, kun reppu heiluu lapsen selässä. ”Olen täällä repun taskussa, enkä muuta voi!” Heikki Hämähäkki juttelee itsekseen. Sitten se huokaa ja sanoo itselleen: ”Matkustan repun taskussa ja hyppään kyydistä seuraavalla pysähdyksellä.” Lapsen iloinen juoksu tuntuu mukavalta ja kiljahdusten äänet kuuluvat Heikki Hämähäkin korviin, kun se istuu repun taskussa. Miten Heikistä alkaa tuntua siltä, että heiluminen ei lopu milloinkaan? Se odottaa malttamattomana ulos pääsyä taskusta. Nyt on kevät ja se ihanuus pitää nähdä ja tuntea.

Mutta mitä nyt? Äkkiä Heikki Hämähäkki tuntee puristusta, aiemmin turvallisen tuntuisessa repun taskussa. Ja pysähdys! Hiiskumatta ja ääneti Heikki Hämähäkki kuuntelee ääniä, jotka kuuluvat taskun ulkopuolelta. Ääni alkaa hiljaa rätisten ja voimistuu voimistumistaan, kun vetoketjua avataan ja repun iso tasku aukeaa. Lopulta tulee hiljaista. Ja taas sama. Onneksi pienemmän taskun vetoketju on jäänyt hieman raolleen. Heikki kurkistaa pienestä taskusta varovaisesti kaikilla kahdeksalla silmällään ja Heikki perääntyy. Lapsen käsi on tulossa kohti taskua, mutta siirtyykin sinne isommalle puolelle, alemmas. Huh, mikä helpotus! Heikki valmistautuu avaamaan seittikeränsä, jota se säilyttää kilpensä alla. Seittikerä on aina valmiina kaiken varalta. Lapsi laskee repun maahan kiven viereen. Nyt on Heikillä tilaisuus ponkaista ulos taskusta. Ja poing, poing se on ulkona.

Kevätaurinko on kirkas ja se häikäisee Heikki Hämähäkin silmiä. On katsottava joka suuntaan ja niinhän Heikki tekee, kun se voi käyttää kaikkia kahdeksaa silmäänsä kääntämättä päätään. ”Missähän suunnassa se minun kotini oikein on?” Heikki tuumailee ja katselee ympärilleen. Kuuset ovat vihreitä ja maassa on ruskeita kuivuneita lehtiä. Missä on vihreä nurmikko? Nurmikkoa ei näy! Heikki Hämähäkki muistelee viime kesää, jolloin kaikki oli niin vihreää. Miksi nyt on näin? Heikki yrittää löytää vielä jotakin, mikä näyttäisi tutulta. Silloin talitiainen kiitää sen ohi ja laulaa kirkkaalla äänellään ”Titityy, titityy, etsitkö kotiasi?” Sitten tulee muurahainen, joka yrittää päästä ohi kapealla oksalla, jolla Heikki Hämähäkkikin seisoo. Muurahainen sanoo Heikille mennessään ohi: ”Hei, hei Heikki, etsitkö kotiasi?”  Kaukaa pörrää paikalle kärpänen, joka on levittänyt sähäkät läpinäkyvät siipensä ja kysyy Heikiltä: ”Pärisee, pärisee, etsitkö kotiasi?” Ja saman tien kärpänen on hävinnyt näköpiiristä. Heikki istahtaa miettimään: ”Onkohan minun etsittävä koti ja missä se on?”

Heikki Hämähäkki makaa kivellä auringonpaisteessa ja jatkaa miettimistään. Se kilpi kiiltää auringonpaisteessa ja olo tuntuu mukavan lämpimältä. Tuuli heiluttaa korkealla puiden oksia, kun Heikki Hämähäkki katselee ylös sinistä taivasta.

Repussa Heikin koti voisi olla, mutta lapset kuljettavat sitä moneen paikkaan. Koti voisi olla yhdessä paikassa, niin sitä ei tarvitsisi etsiä aina uudelleen. ”Kodille täytyy löytää hyvä paikka.” Heikki Hämähäkki puhelee itsekseen ja alkaa venytellä kaikkia kahdeksaa jalkaansa yksi kerrallaan.

Tarina: Mervi Mäkelä

Heikin toimintavinkit ympäristön tutkimiseen ulkona

Kielitietoisuus ja monilukutaito

Lapset ovat kiinnostuneita luonnostaan tarinoista, joita kerrotaan joko muistellen tai katsellaan kirjoista ja medialaitteista. Se on askel kohti kielitietoisuutta, ja tarinoiden tehtävänä on lisätä lasten kiinnostusta suullista ja kirjoitettua kieltä sekä vähitellen lukemista ja kirjoittamista kohtaan. Lasten kanssa voidaan keskustella eri kielistä ja tehdä havaintoja puhutusta kielestä, jota lapset kuulevat kotona tai vaikkapa päiväkodissa. Lasten kanssa voidaan leikkiä leikkejä, jotka havainnollistavat lapsille kielen muotoja ja sanojen merkityksiä. Leikkien voidaan tutkia sanoja esimerkiksi loruttelemalla, tavuttamalla sanoja ja leikkimällä sanoilla sekä kuuntelemalla ja toistamalla sanojen muotoja. Lapsen kanssa voi leikkiä arvuutusleikkiä: millä äänteellä/kirjaimella alkaa Heikki Hämähäkki, seitti, metsä tai kärpänen ja niin edelleen. Ei haittaa, vaikka lapsi sanoisikin kärpäsen alkavan ässällä.

Leikkiessään lapset harjoittelevat sitä, missä tavarat tai asiat ovat eli erilaisia lukutaitoja. Lapset opettelevat, kuvaavat ja jäsentävät ympäristöä ja sen ilmiöitä toimimalla yhteistyössä. Lapsi toimii aktiivisena osallistujana, leikkijänä antaessaan ohjeita toiselle, mihin haluaa tämän menevän. Mikäli lapset ovat askarrelleet itselleen Heikki Hämähäkin, niin Heikki voi osallistua sijaintileikkiin. Leikissä tarvitaan sanoja, jotka säätelevät ja kuvaavat leikin edistymistä: Heikki Hämähäkki on ämpärin alla, päällä, edessä, takana, vieressä, sisällä ulkopuolella, kaukana ja niin edelleen. Lapsen kanssa voi harjoitella näitä esimerkiksi ulkoleikissä. ”Laita Heikki ämpärin sisäpuolelle.” tai vaikkapa ”Laita Heikki kiipeilytelineen päälle.” tai ”Juokse leijonakeinun sisälle.” Lasta voi pyytää menemään hiekkalaatikon luokse tai lapsi voi pyytää aikuista menemään leikkimökkiin sisälle ja toimimaan lapsen ohjeiden mukaisesti. Jos lapsia on useampia, niin lapset voivat antaa ohjeita toisilleen leikissä ja keksiä niitä lisää.

Erilaiset käsitteet, joita tarvitaan ilmaisemaan määriä, paikkoja, suuntia ja kohteita ovat keskeisiä asioita, jotta voimme ymmärtää toisiamme. Vähitellen lapset omaksuvat näitä käsitteitä, kun arjen keskusteluissa niitä tuodaan esille yhdistettynä konkreettiseen toimintaan arjen tilanteissa. Leikkiessään lapset toimivat yhteistyössä sisällä ja ulkona. Samalla opitaan toimimaan vastuullisesti ja turvallisesti esimerkiksi lähiluonnossa.

Kielitietoisuuden ja monilukutaidon kehittymistä voidaan tukea keskustelemalla lapsen kanssa arkisista ja päivittäisistä asioista kaikissa tilanteissa. Lastenkirjallisuuteen tutustuminen kirjan ja medialiatteen välityksellä avaa lapselle ihmeellisen mielikuvitusta rikastuttavan maailman, johon aikuisenkin on hyvä välillä sukeltaa. Lapsen kiinnostuksen lukemiseen voi havaita, kun lapsi leikisti lukee tuttua kirjaa ja itse kuvittelee osaavansa jo lukea. Jotkut lapset muistavat ulkoa mielikirjansa tarinan ja ”lukevat” sitä itselleen ääneen.

Lapset innostuvat myös siitä, kun muistellaan lapsen kanssa yhdessä sitä, millaisia kirjoja isä ja äiti tai mummi ja ukki ovat omassa lapsuudessaan käyttäneet. Riemukasta keskustelua syntyy, kun voi oikeasti näyttää lapselle vanhan, vanhemman oman kirjan, jota lapselle voi lukea. Samalla voi kertoa ja muistella omaa lapsuuttaan sekä rohkaistua kertomaan niitä tarinoita, joita itselle on kerrottu lapsuudessa.

Lotto

  • tulosta lottopelilaudat kahteen kertaan: toisesta tehdään pelilauta ja toisesta leikataan erillisiksi kuvakorteiksi. Voitte halutessanne liimata pelilaudat pahville.
  • ottakaa jokaiselle pelaajalle oma lauta ja kääntäkää kuvakortit pelipöydälle kuva alaspäin. Laudan voi myös halutessaan leikata puoliksi, jolloin yhden pelaajan laudalla on kuusi kuvaa. Nostakaa vuorotellen kuvakortteja ja nimetkää ne aina nostettaessa. Jos vastaava kuva löytyy pelaajan omalta laudalta, laitta hän sen pelilaudalleen. Jos ei, niin kuva laitetaan takaisin pöydälle. Pelin voittaa se, joka saa lottopelilautansa täyteen.
  • voitte ottaa peliin myös mukaan esimerkiksi lapsen lelun ja piilottaa sen aina kuvakortin mukaisesti. Esimerkiksi, jos pelaaja nostaa kortin, jossa on sana ”alla”, tulee hänen piilottaa lelu esimerkiksi pöydän alle ennen seuraavan pelaajan vuoroa. Pelin tavoitteena on harjoitella sijaintikäsitteiden hallintaa ja hahmottamista.

Teksti: Marjut Dimitrow ja Mervi Mäkelä

Saavutettavuusseloste